Etsivä nuorisotyö ja viron- ja venäjänkieliset nuoret - ajatuksia verkostotapaamisesta

Perjantaina 17.11.17 verkostoiduttiin ainutlaatuisella kokoonpanolla - etsivän nuorisotyöntekijät ja viron- ja venäjänkielisten järjestöjen ja seurakuntien edustajat oppivat toistensa tekemisistä ja pohdittiin sitä, miten tekemisestä voisi tehdä enemmän yhteistä. Pohdittiin näiden kieli- ja kulttuuriryhmien erityisyyttä tavoittamisen näkökulmasta ja todettiin yhdessä tavoittamisen tarve.

Mukavuusalueelta seikkailualueelle!

Dilbar Uotinen, Etsivän nuorisotyön kehittämisen tuki -projekti

Viron- ja venäjänkielisten nuorten tavoittaminen - kartoitus 

Esitys löytyy täältä

Etsivän nuorisotyön kehittämisen tuki -projektissa on vuoden 2017 aikana tehty kartoitusta viron- ja venäjänkielisten nuorten tavoittamiseen liittyvistä haasteista ja alettu pohtia ratkaisuja näihin haasteisiin. Nämä kieliryhmät valittiin projektiin pilottiryhmäksi siksi, että ne ovat Suomen suurimmat kielivähemmistöryhmät - Suomessa elää tällä hetkellä n. 75 000 venäjänkielistä ja n. 50 000 vironkielistä.

Etsivä nuorisotyö tavoittaa näihin kieliryhmiin kuuluvia nuoria tällä hetkellä huonosti. Osittain tämä johtuu siitä, että harvalla paikkakunnalla on tarjolla etsivän nuorisotyön palvelua heidän omalla äidinkielellään (poikkeuksena kartoituksessa mukana ollut Vantaa, jossa venäjänkielisen työntekijän myötä tavoitettavuustilastot olivat huomattavasti muita kuntia paremmat), mutta myös kulttuuriset tekijät vaikuttavat. Viranomaisiin ei perinteisesti luoteta, eikä etsivän nuorisotyön palvelua tunneta niin hyvin, että se osattaisiin erottaa muusta viranomaistoiminnasta. Lisäksi omin voimin pärjäämisen kulttuuri, haasteiden pitäminen mieluummin perheen piirissä sekä avun hakemisen suuri kynnys vaikeuttavat näiden nuorten tavoittamista.

Kartoituksen myötä kävi selväksi, että vieraskielisten nuorten tavoittaminen ja tukeminen on ensiarvoisen tärkeää yhteiskuntaan liittymisen sekä jengiytymisen, radikalisoitumisen ja eriarvoistumisen ennaltaehkäisemisen kannalta.

Jotta näitä tavoittamisen haasteita voidaan ratkaista etsivässä nuorisotyössä ja nuorten palveluiden kentällä laajemmin, täytyy tietää oman paikkakunnan väestörakenne ja määritellä keskeiset kohderyhmät, tuntea alueen toimijat ja verkostoitua (esimerkiksi kieli- ja kulttuurijärjestöt, jotka jo tavoittavat vieraskielisiä nuoria) sekä kehittää markkinointia ja menetelmiä näiden kohderyhmien tarpeista käsin (esim. markkinointimateriaali ja esitteet oman alueen yleisimmillä kielillä). Myös vieraskielisten työntekijöiden rekrytointi edistää samaan kieli- ja kulttuurivähemmistöön kuuluvien nuorten tavoittamista, sillä monesti nuoret toimivat mieluiten omalla äidinkielellään sellaisen työntekijän kanssa, joka tuntee hänen juurensa ja kulttuurinsa.

Lisäksi työmuodon pitkäjänteisemmän kehittämisen edellytysten, kuten vakinaisten työsuhteiden, takaaminen mahdollistaa toimintaympäristön kartoitusten tehokkaan hyödyntämisen ja sitä kautta kynnyksen madaltamisen laajemman tavoitettavuuden saavuttamiseksi.

Ville Koikkalainen, Aseman Lapset ry

Näkökulmia kentältä, mikä mättää?

Esitys löytyy täältä

Jokainen myös vieraskielinen tai maahanmuuttajataustainen nuori on yksilö, ja hänellä on oma yksilöllinen elämänsä, johon liittyy myös yksilöllisiä haasteita. Kuitenkin etsivän nuorisotyön palvelun piirissä olevien nuorten haasteissa on tunnistettavissa myös yhteneväisyyksiä. Yleisimmin toistuvat haasteet asumisen, toimettomuuden, riippuvuuksien ja mielen hyvinvoinnin kanssa sekä yksinäisyys. Näiden haasteiden alla piilee erityisesti maahanmuuttajataustaisten nuorten kohdalla yleensä muutakin - syrjityksi tuleminen, menetetty luottamus, erilaiset traumat, toistuvat epäonnistumiset ja arvottomuuden tunne lamaannuttavat nuoria ja he kaipaavat tukea itsensä ja polkunsa löytämiseen, mahdollisuuksien näkemiseen ja luottamuksen rakentamiseen. Palvelujärjestelmä on monimutkainen sellaisillekin nuorille, joille palvelua on tarjolla heidän omalla äidinkielellään - joskus se voi olla mahdoton sellaiselle, joka ei osaa suomea täydellisen hyvin. Palveluiden tulisi olla nuorilähtöisiä, kynnyksettömiä, kokonaisvaltaisia ja joustavia, ja niitä pitäisi olla tarjolla oikeaan aikaan - silloin kun nuori niitä tarvitsee. Etsivä nuorisotyö on lähtökohtaisesti palvelu, joka pyrkii rakentamaan koko palveluverkostosta nuorelle juuri tällaista.

Toistaiseksi etsivä nuorisotyö ei kuitenkaan ole valtakunnallisesti tarkasteltuna onnistunut tavoittamaan maahanmuuttajataustaisia nuoria niin hyvin, kuin me kaikki varmasti haluaisimme sen onnistuvan. Kulttuurin ja yhteisön merkityksen ymmärtäminen voisi olla tässä keskeinen avain - toisista kulttuureista tulevat nuoret elävät Suomessa kahden erilaisen kulttuurin välissä, ja välillä nämä kulttuurit ovat ristiriidassa keskenään. Valtakulttuuri Suomessa arvostaa yhtä ja oma kotikulttuuri toista, ulkopuolella on tiettyjä odotuksia ja kotona toisia. Nuoren pitää osata luovia tässä välissä ja välillä hän joutuu valitsemaan, kumman mukaan elää. Oma lähiyhteisö on usein merkittävämpi oman jokapäiväisen arjen kannalta, ja sitä kuunnellaan. Tällöin palveluihin hakeutumiselle saattaa kasaantua monenlaisia esteitä - luottamus viranomaisiin, avun ja tuen vastaanottaminen ja erilaisten palveluiden ja viranomaisten erottaminen toisistaan saattavat olla heikoissa kantimissa. Omassa kulttuurissa saattaa olla "kiellettyjä asioita", joita pidetään valtakulttuurissa normaaleina, elämää ohjaavat arvot voivat olla hyvin erilaiset ja omasta kulttuurista opitut hiearkiat saattavat vaikuttaa merkittävästi nuoren kokemiin todellisiin mahdollisuuksiin. Yhteisön asema suhteessa yhteiskuntaan lisää maustetta - se millaisena oma kulttuuri ja yhteisö nähdään ympäröivässä yhteisössä, vaikuttaa siihen, miten helposti nuori voi kiinnittyä yhteiskuntaan ja miten mustavalkoisesti hän joutuu valitsemaan joko tai. 

Etsivän nuorisotyöntekijän on hyvä olla hereillä ja kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja yhteisöistä, mutta hänen ei tarvitse olla kaikkien kulttuurien asiantuntija tai osata kaikkia kieliä. Kysymisellä ja ihmettelyllä pääsee jo aika pitkälle - kunhan osaa annostella kysymistä sopivassa suhteessa rakentuneeseen luottamukseen. Mitä pidemmälle luottamus on rakentanut, sitä enemmän voi turvallisesti ja loukkaamatta kysyä.

Svetlana Tchistiakova, Suomen Venäjänkielisten keskusjärjestö

Esitys löytyy täältä

Suomen Venäjänkielisten keskusjärjestö on valtakunnallisesti suurin venäjänkielisten järjestö, jonka toiminnan tavoitteina on kotoutuminen, laadukas vapaa-aika ja hyvinvointi, työllistymisen edistäminen, osallistuminen ja tasavertaisuus, hyvät väestösuhteet ja syrjinnän ehkäiseminen sekä Venäjän kielen ja kulttuurin ylläpitäminen. SVK ja sen paikallisjaostot järjestävät paljon erilaista vapaa-ajan toimintaa lapsille, nuorille ja perheille sekä tuottaa seminaareja, asiantuntijaluentoja ja kansainvälistä toimintaa. Toiminnassa on mukana ensisijaisesti venäjänkielisiä lapsia ja nuoria, mutta mukaan mahtuu myös suomenkielisiä nuoria. 

Lapsille ja nuorille suunnatussa toiminnassa keskitytään vahvuuksiin, kohtaamiseen ja toimijuuteen sekä mahdollistetaan omalla äidinkielellä toimiminen. Nuoret pitävät omaa äidinkieltä arvossa ja kokevat sen rikastuttavan elämää. Nuoret haluaisivat jakaa tietoa omasta kielestään ja kulttuuristaan myös suomalaisille nuorille ja vähentää siten ennakkoluuloja. 

Oman äidinkielentaidon ylläpitämiseen tarvitaan kuitenkin tukea ja sellainen toimintaympäristö, jossa sen käyttämiseen kannustetaan. Vahva oman äidinkielentaito vahvistaa myös itsetuntoa, mikä puolestaan vaikuttaa jaksamiseen, keskittymiseen ja yhteiskuntaan kiinnittymiseen.

Vieraskielisten nuorten riski jäädä syrjään on paljon suurempi kuin kantaväestön, joten heihin on hyvä kiinnittää myös erityistä huomiota. Vieraskielisten nuorten tavoittamisessa taas hyvänä siltana voivat toimia kieli- ja kulttuurijärjestöt, jotka jo tavoittavat toiminnallaan näitä nuoria ja ymmärtävät heidän kulttuuriaan ja tarpeitaan ehkä muita toimijoita paremmin.

Samat palvelut vs. Yhdenvertaiset palvelut

Jaana Kauppinen, Pro-tukipiste

Etsivän työn arvot ja eetos osallisuuden edistäjinä

Esitys löytyy täältä

Etsivän nuorisotyöntekijän pitää olla äärimmäisen kiinnostunut erikulttuurisen nuoren kokemuksista, yhteiskunnan syrjäyttävistä ja uloslyövistä rakenteista ja kulttuurisensitiivisestä työotteesta. Pelkkä palveluihin ohjaaminen ei riitä, vaan täytyy myös tulkata nuorelle sitä, mitä palvelut tarkoittavat ja tunnistaa ne kohdat, joissa nuorilla on vaikeuksia, jotta voi olla paremmin tukena.

”Miten mä voin auttaa on samalla lupaus siitä, että on valmis myös tekemään jotain konkreettisesti"

Etsivän nuorisotyöntekijän tehtävä on luoda nuorelle tunne siitä, että toi on mun puolella. Tunnetason merkitys kohtaamisessa on valtava, eikä sitä voi sivuuttaa. Työskentely on aina tasapainoilua luottamuksen ja realismin välillä - kun luottamus on saavutettu, voi nuorelle helposti tulla sellainen tunne, että etsivä nuorisotyöntekijä voi ratkaista hänen kaikki ongelmansa. Tässä täytyy olla myös lempeän realistinen ja tehdä näkyviksi ne asiat, joissa voidaan oikeasti auttaa. Tärkeää on, että nuori säilyttää toimijuutensa ja asiantuntijuutensa suhteessa omaan elämäänsä - etsivä nuorisotyöntekijä ei pyri tietämään asioita nuoren puolesta.

Etsivässä työssä olennaista on molemminpuolinen kunnioitus -  työntekijä ei ole palvelija, joka tekee kaiken nuoren puolesta eikä nuori ole työn kohde. Haasteita ratkaistaan yhdessä niin, että ensisijainen toimija on nuori itse, työntekijä tukee häntä hänen toiminnassaan.

Etsivässä nuorisotyössä keskeistä on se, että aina hyväksytään ihminen, vaikkei hyväksyttäisi  hänen tekojaan. Samalla kun annetaan palautetta teoista, täytyy myös koko ajan viestiä hyväksymisestä.

"Sinä olet hyvä sellaisena kuin olet!"

Aito yhteistoiminta perustuu luottamukseen ja jaettuun asiantuntijuuteen - kumpikin tuo yhteistyöhön jotakin merkittävää, mitä ei syntyisi ilman aitoa yhteistoiminnallisuutta. Yhteisasiantuntijuus on aina enemmän kuin 1+1, sillä yhteisestä syntyy jotain molemmille uutta. Nuorella on aina omistajuus omaan asiaansa ja elämäänsä, siksi hän on myös avainhenkilö sen muuttamisessa.

Jaana Kauppinen 17.11.2017

Nuorilla on välillä haasteita päästä kiinni rikkonaiseen työelämään, maahanmuuttajanuorilla usein erityisesti. Tämä liittyy monesti myös siihen, mihin heitä kannustetaan. Usein rimaa saatetaan asettaa nuorten puolesta alemmas - kannustetaan opiskelemaan lähihoitajaksi eikä lääkäriksi (vähättelemättä yhtään lähihoitajan arvokasta, raskasta ja tärkeää työtä). Ei aina nähdä nuoren potentiaalia tai tunnisteta hänen unelmiaan kasvuvaiheessa - odotetaan heiltä vähemmän. Myös työelämä sulkee heitä helposti ulkopuolelle, vieraskielinen sukunimi vaikuttaa edelleen työnhaussa, eivätkä kutsut työhaastatteluihin tule helposti. Vielä puhutaan integraatiosta - toisenlaisten kulttuurien täytyisi sulautua valtakulttuuriin, piiloutua tavallaan pois silmistä. Olisi rakentavampaa alkaa puhua inkluusiosta - se edellyttää valtakulttuurilta myös muutosta, toisenlaisten kulttuurien ja asioiden sisällyttämistä yhdenvertaisiksi osiksi olemassa olevaa kulttuuria.

"Ei ole oloa lasikatosta, vaan rautaportista"

Etsivän työn kumouksellinen voima näkyy arjessa, virastoissa ja kohtaamisissa, johdon tehtävä on olla työmuodon puolesta barrikadeilla isommissa foorumeissa. Etsivän työn tehtävä on tuoda nuorten ääni kuuluviin, tehdä heidät näkyviksi ja vahvistaa heidän osallisuuttaan yhteiskuntaan.

”Nothing about us, without us”

Tomi Kiilakoski, Nuorisotutkimusseura ry

Radikalisaatio

Esitys löytyy tästä pian

Koulusurmat ja joukkosurmat ovat järkyttäneet yhteiskuntia aika ajoin - niihin liittyy vihaa, muun ihmiskunnan tai tiettyjen ihmisryhmien epäinhimillistämistä, oman itsen irrottamista ympäröivästä yhteisöstä ja yhteiskunnasta ja usein myös aiempien samankaltaisten surmien tekijöiden ihannointia. Kouluampumisten kaltaiset näennäisesti yksittäisten ihmisten yksittäiset teot ovat osa samaa jatkumoa, kuin niitä edeltävät vastaavat teot. Ajatusmallit siirtyvät seuraaville manifestien ja kirjoitusten kautta - joissa on yleensä yllättävän paljon samaa.

Lone wolf terrorism - edeltäjien yhteisöön kuuluminen

Joukkosurmien jälkeen ollaan hyvin usein sellaisessa tilanteessa, että ihmetellään, miten näin on voinut käydä - miten kukaan aikuinen ei ole nähnyt merkkejä? Tosiasiassa merkit ovat aina olleet olemassa ja yleensä muut nuoret ovat ne huomanneet. Avain näiden tekojen ehkäisemiseen olisikin paitsi kaikkien nuorten ennaltaehkäisevässä tuessa ja oikea-aikaisessa mielenterveystyössä, vertaisverkostojen vahvistamisessa ja ulkopuolisuuden ja syrjään jäämisen vähentämisessä, myös siinä, että nuorilla olisi aina joku aikuinen, jolle havainnoistaan ja voisi kertoa. Nuorisotyön näkökulmasta tämä on tärkeä kysymys ja nuorisotyöllä voi olla tässä myös tärkeä rooli.

Ketkä aikuiset, paremmin kuin nuorisotyö, voisivat löytää nämä merkkejä huomanneet nuoret ja saada heidät kertomaan, mitä heidän sosiaalisessa piirissään tapahtuu?

Päivän lopputulemana oltiin yksimielisiä siitä, että tarvitaan lisää eri kulttuurien välistä keskustelua, kansainvälistä tiedon ja ajatusten jakamista ja vastaavia tilaisuuksia, joissa ammattilaiset ja toimijat pääsevät tapaamaan toisiaan ajankohtaisten asioiden äärellä ja verkostoitumaan konkreettisen yhteistyön vahvistamiseksi. 

Nuorten hyvinvointiin ja syrjään jäämiseen liittyvät kysymykset ovat hyvinpitkälti yhteiskunnallisia ongelmia, jotka ilmenevät yksilöiden kautta. Tällä hetkellä näitä yhteiskunnallisia ongelmia hoidetaan helposti yksilön ongelmina. Esimerkiksi vuonna 1987 syntyneiden lasten ja nuorten kasvuun ja hyvinvointiin vaikuttivat vahvasti lama ja sen tuomat sosiaaliset ja taloudelliset haasteet, mutta hyvinvointia hoidettiin yksilöllisten mielenterveysdiagnoosien pohjalta, (kts. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa). Niin kauan, kuin yhteiskunnan syrjäyttäviä rakenteita, palveluiden aukkokohtia ja hyvinvointiin vaikuttavia yhteisöllisiä kysymyksiä ei tarkastella ja korjata kokonaisuutena, vaan pidetään syrjäytymistä yksilöllisenä haasteena, tulee nuoria jäämään myös syrjään. Myös nuorisobarometrin tuloksista on luettavissa joukko, jolla on taipumus  ja riski radikalisoitua. Näihin kysymyksiin täytyisi tarttua sekä yhteiskunnallisena, yhteisöllisenä että yksilöllisenä prosessina.

Tämän hetken polttavana ongelmana on se, että vihapuhetta ei ole lähdetty ajoissa suitsimaan -  se on johtanut hyvin raakaan ja ulosheittävään julkiseen diskurssiin, joka vaikuttaa merkittävästi kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvien ihmisten hyvinvointiin Suomessa.